Ensin itku iskee, koska
...kanan mausteseokset hetkellisesti värjää vaaleaa lattiaa kellertäväksi
...koko elämä musertuu matolle lentävään kanahippuseen
...kiukku!
Seuraavaan hengenvetoon seuraa huvitus tapahtuneesta tunnemylläkästä ja kohta onkin kikatus kutittelemassa kasvoja.
Ei ole elämä tylsää ei.
On onneksi elämä muutakin kuin lentäviä kanapaloja, väsymystä ja kikatuksia.
Nyt kuitenkin pitkä päivä saa huipentua kirjoneuleeseen ja sohvan nurkkaukseen.
Vaikenen kivikkoiseen kuvaan.
Kiitos.
Kuulostaa niin tutulta! Meillä vain maustettu kanapala ei olisi aiheuttanut tunnekuohua, sillä tumman harmaasseen kivijäljitelmälaminaattiin ei imeydy mikään. Olen oppinut rakastamaan tätä lattiaa, vaikka aluksi inhosinkin, kun näyttää jollekin mitä ei ole. Loppupeleissä on ihan hyvännäköinen ja toooosi käytännöllinen, Nimimerkki *muistelinkin juuri aamulla aikaa kun joka päivä pyyhittiin useammat puklut lattialta*.
VastaaPoistaSen sijaan itse olen esimerkiksi lausunut ääneen TODELLA vihaisena, että "täällähän saa kävellä kuin joku kuningas", koska lattialla on levällään puhdasta pyykkiä, mainospostia ja lapsen oikeita leluja. (Ja olen nostellut jalkoja kävellessäni teatraalisen korkealle.) En tunnusta että mikään olisi ollut omilta jäljiltä (sinä kuitenkin tiedät kuinka järjestyksen ihminen itsekin olen :) ).
Toivottavasti saat levättyä ja ladattua akkuja!
Ikävä sinua, ystävä :)
VastaaPoista