Syksy ja syystunnelmat

Rakastan syksyä.
Aivan todella. Rakastan.

Rakastan niitä hetkiä, kun ensimmäisen kerran mieleen hiipii ajatus kynttilän valosta, lämpimistä lapasista palelevissa sormissa tai kääriytymisestä villapeittoon. Syksyssä on sitä jotain, joka saa minut tuntemaan elämää.

Syksyllä minut valtaa myös kaipaus. Kaipaan kyllä aika usein ja aika monia asioita, mutta syksyllä se kaipaus on jotenkin erilaista. Sellaista hentoa ja hellää kaipausta. Tunteiden kaipaamista. Erilaisten tunnetilojen unelmointia ja niiden hetkien herkkyyden etsimistä. En oikein osaa selittää. Ehkä se on vain jotain kaipuuta suurempaan.

Syksy on kaikessa kauneudessaan myös vähän suututtavaa aikaa, koska lähes joka syksy löydän itseni kotisohvalta työpäivänä syystä että jonkinmoinen flunssa on jätättänyt minut kotiin. Voihan rähmä, ja niinhän sitä kävi kuluneellakin viikolla. Ensin sinnittelin kaksi viikkoa flunssaisena töissä ja vietin (mielestäni jo tervehtyneenä) yhden tehoviikonlopun, jolloin kotimme ikkunat ja sisätilat tulivat puhtaiksi, autotalli villoitettua ja osittain levytettyä. Lenkilläkin kävin. Niinpä sunnuntai-iltana huomasin ettei kaikki olekaan kurkussa ihan kunnossa ja työviikko supistui torstaiseksi työpäiväksi. Muut päivät olin kotona ja ynisin ymmyrkäisenä elämääni.

Yninä on jatkunut vielä viikonloppunakin. Odotan ja kaipaan, mutta en tiedä mitä. Samalla tiedän ihan tasan tarkkaan mitä, mutta siihen en voi omassa voimassani vaikuttaa. Pitäisi vain osata olla ja elää. Hyväksyä elämä sellaisena kuin se tulee ja on. Oppia edelleen elämään hetkessä. Miksi se onkaan niin vaikeaa? Ja miksi en koskaan opi? Kärsimätön, minäkö?

Eilen mietin miksi kirjoitan tänne pääasiassa silloin, kun joku asia vähän kiukuttaa tai elämä tuntuu ymmyrkäistyttävältä. Ehkä silloin kaipaan eniten purkamista, asioiden kirjoittamista sanoiksi. Vaikka ei nämäkään sanat suoraan kerro sitä mitä mietin. Ovat ajatuksia. Ehkä sitä kaipaa siinä hetkessä avautumista jollekin muulle kuin tässä lähellä oleville. Oikeasti elämä on ihan ihanaa ja olen suurkiitollinen kaikesta elämässäni. Kaikki ajallaan. Niin ihan oikeasti sisimmässäni uskon. Kaikki järjestyy. Kuitenkin aina vähän marmatan.