Päätöksiä ja pohdintoja

Elämässäni olen tehnyt päätöksiä. Olen siis päättänyt (ja tämä saattaa aiheuttaa hymyn häivähdyksen eräässä lukijassa, koska muinoin julistin päivittäin tehneeni päätöksiä) seuraavanlaisia asioita:

Minusta ei ainakaan näinä vuosina tule tutkijaa.

Olen ihana ja mainio juurikin tämmöisenä.

Elämäni on rikasta ja tärkeää jo nyt ja tässä. 

Ajallaan, kaikki ajallaan - hyvä ajatus.

Päätin nämä, koska elämä alkoi olla liikaa sitku-elämää. Elämää, jossa unohduin haaveisiin monissa hetkissään. Koin voimattomuutta, kun en saanut isoja ja aikatauluttomia projekteja eteenpäin, jotka samanaikaisesti lamaannuttivat sen hetken tärkeät pienemmät projektit. Iloa ei löytynyt, kun tuntui että koko ajan minun tulisi tehdä jotain muuta kuin sitä mitä tein ja kaikki olisi ainakin saatava valmiiksi nyt tai mieluummin heti. Unohduin haaveisiin tulevasta ja tästä hetkestä tuli lähes painajaismaista, kun en omassa voimassani päässyt lähemmäs tulevaa. Huh. Hieman oli ikävää elämä.

Päätökset tein jotenkin vahingossa, kun ensi harkitsin täysin vastakkaisia vaihtoehtoja.
Olin hakemassa kokopäiväiseksi tutkijaksi ja hukuttamassa itseni tutkimussuunnitelmaan. Ajattelin vähän inhota itseäni ja toivoa olevani jotain muuta kuin olen. Tämä hetki tuntui merkityksettömältä ja ajallaan ei tapahtuisi mitään. Näiden harkinta onneksi käänsi kelkkani ja nyt elämä on taas epäikävää.

Opettelua se taitaa tämä elämä olla. Koko ajan. Loppuelämän ajan.
Tänään opettelen siihen, että en laitakaan kuvaa tähän vaan siirryn alkusuunnitelmista poiketen nojatuoliin neuleen seuraksi.
Ai niin, senkin päätin - kuvaan tästä lähtien neuletyöni ja raportoin ne jonnekin, ehkä tänne. Neuletöitä nimittäin tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Joulu joulu.