Kesä oli ja on.
Työt ovat ja tulevat.
Elämä ja syksyn kaipuu.
Elämä on ollut täynnänsä ihmetystä ja kokemuksia, arkea ja aurinkoa.
Olen oppinut tänä kesänä olemaan, ihan vaan lölläilemään. Opin sen jo kesäkuussa - tai no melkein opin. Ulkona satoi ja sisällä melkein paleli. Ilmanvaihtokonekin luuli talven tulleen ja automatisoi itsensä talviasentoon. Ohhoh.
Mutta niin, lölläilyn taito iski heinäkuussa ja ihaninta oli herätä hitaasti uuteen aamuun ja ihmetellä mitä sitä tänään tekisi. Tosin vieläkin enemmän voisin oppia lölläilyä, koska se tyyni tunne kesti ehkä tunnin. Minä niin tahtoisin lölläillä koko päivän, ehkä jopa viikonlopun. Jotenkin kai kuitenkin olen sisimmältäni pieni maailmaa ihmettelevä lapsi. En malttaisi pysyä paikoillani, koska nurkan takana saattaa odottaa joku elämää mullistava kohtaaminen. Koskaan ei voi tietää.
Välillä on raskasta mennä ja tehdä, touhottaa ja tömistellä saamatta ehkä sitten kuitenkaan mitään aikaiseksi. Paljon melua tyhjästä kai osittain. Jännittävää.
Siitä olleesta ja olevasta kesästä.
Oli ihana, kyllä.
Alkulomaa vietin ystävän seurassa Berliinissä ja sielläpä me kaksi viiletimme sydämemme kyllyydestä menemään. Historiamme on hyvinkin käveleväinen. Olemme lenkkeilleet yhdessä, "vaeltaneet" yhdessä, retkeilleet yhdessä. Niinpä teimme myös matkallamme. Päätimme olla kulkematta julkisilla kulkuvälineillä ja niinpä kilometrejä näkivät kengänpohjamme. Suurimman ilon tuotti yhdessä vietetyt hetket ja keskustelut kaikessa suuruudessaan. Ystävät ovat kyllä silkkaa kultaa.
Berliinin jälkeen olin ja elelin, kunnes saimme vieraaksemme maailmani kaksi suloisinta alle 4-vuotiasta. Koti täyttyi vilinästä ja vilskeestä. Housujen polvet kuluivat, sängynpeitot muttaantuivat ja maljakosta löytyi mitä kauneimpia pikkuruisia luonnonkukkakimppuja, jotka punaposkinen kummityttö silmät loistaen luokseni toi. Oli elämää ja onnea.
Hengähdettiin hetki ja sitten taas menoksi näiden pienoisten kotiin. Sieltä Visbyyn ihmeitä armaan kanssa ihastelemaan ja nyt olen tässä. Mietteissäni ja aikomuksena elää tehosyksy. Katsotaan mitä se tarkoittaa todellisuudessa - haaveet ainakin ovat moninaiset.
Ihania kuulumisia! Tunnistan tuon "ei voi lölläillä pitkään kun on ehdittävä kokea ja näkeä (ja tekeä) vielä niin paljon -fiiliksen". Mutta sehän onkin aina ollut hyvä kun on joku johon samaistua. Tässä elämänvaiheessa vain haaveilen matkustamisesta ja oi miten sydän sykähtelee kun luen teidän matkoista ja muistelen meidän yhteistä reissua. Nyt kuitenkin on keskityttävä nauttimaan pikkuemännästä ja haaveilemaan matkustuksesta. Minulla tavoitteena enemmänkin hidastahtinen syksy, tehokkuus olkoot vain pieni piristysruiske arkeen silloin tällöin, mutta enimmäkseen haluaisin olla sellaisessa tyyneyden ja rauhallisuuden kuplassa. Niin ne työt alkaa/alkoi ihan juuri. Että saa nähdä.
VastaaPoistaOlet kovin rakas ystävä hyvä!
Samaistuminen on tosiaan tärkeää :) ja rakas olet sinäkin!
VastaaPoistaMatkustamisesta haaveileminen on yksi matkailun hienoimpia kokonaisuuksia. Toki itse matkailukin, mutta kaikki ajallaan. Toivottavasti syksysi on saanut olla jo tähän asti rauhaisa ja hidastahtinen, ja pikkuemäntäkin voi hyvin. Ihania juttuja hänestä olen saanut lukea - mainio tyyppi :)
Voi hyvin ystäväin!