Elämän paljous

Rouva täällä, hei.

Kohta on kuukausi rouvaista elämää takana ja melkein jo miellän itseni aviovaimoksi, jolla on ihan uusi sukunimi suhteessa totuttuun. Usein löydän itseni ihmettelemästä, että minä todellakin olen Vaimo ja Me kaksi olemme naimisissa. Jotenkin tämän kokonaisuuden ymmärtäminen tuntuu olevan vähän monimutkaista.

Ihanaa on olla Vaimo.
Ihanaa oli viettää suloiset ja tunteikkaat häät rakkaiden läheisten seurassa.
Ihanaa on elää tätä elämää.
Onni on olla.

Elämä on edelleen täynnä touhua ja tuhinaa. Työt alkoivat, vaikka lopulta en ehkä ole sitä vielä ymmärtänyt. Päivät täyttyvät hetkistä, joissa aika ei tunnu riittävän - ei sitten ei niin millään - sekä hetkistä, joissa aikaa on vaikka muille jakaa. Silti ajatukset on aina ruuhkautuneessa tilassa. Järjesteltäviä asioita riittää niin nimenmuutoksen, uuden kodin, tutkimuksen kuin häämatkankin suhteen. Häistäkin on vielä järjestelemättä kiitos-kortit, jotka saavat joka päivä uusia muotoja mielessäni. Yhdet jo tilattiin, mutta menivät sitten tehtaalla leikkaamaan ne niin, että mieheni päästä puuttui palanen. Lisää mietittävää siis.
Ehkä miettiminen ei koskaan maailmasta lopu.

Uusi koti alkaa olla muuttovalmiudessa. Ulkoseiniä olemme maalanneet arkisin ja viikonloppuisin töiden jälkeen ja vapaa-ajalla. Nykyinen koti alkaa muistuttaa laatikkomerta, jossa tyhjät laatikot ja uutta kotia odottavat häälahjat valtaavat nurkkia. Mielessä siintää ajatus: pitäisiköhän jo pakata. Kuitenkin joku minussa sanoo, että vielä on aikaa. Onhan sitä. Periaatteessa 3 viikkoa, mutta käytännössä ehkä 5 päivää häämatkalta kotiuduttuamme. Ehtiihän sitä. Kyllä kyllä.

Niin, se häämatka. Muutaman päivän päästä pakkaamme elämämme matkalaukkuun (joka vielä odottaa jossain kaupunkimme kaupassa) ja matkaamme kohti Barcelonan lämpöä. Ihanaa ja malttamatonta! Lämmintä, lomaa, ihania nähtävyyksiä ja aurinkoa. Vain meille kahdelle. Ei voida mennä illaksi maalaamaan eikä miettiä mitkä lusikat viedään kierrätykseen ja mitkä uuteen kotiin. Aikalailla ihanaa. Ymmärtäisinkin vielä, että olemme oikeasti lähdössä.

Kyllähän se on niin, että Elämä on ihme. Suuri ihme.

Toivoisin niin, että osaisin kaiken tämän keskellä löytää hetken hiljaisuutta ja ymmärtää nauttia kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Jotenkin elämä tuntuu olevan vähän kuin tuo häidemme bingolomake. Paljon tapahtumia, jotka kytkeytyvät toisiinsa ja yhdistettynä muodostavat aikamoisen sekamelskan. Kuitenkin tärkeintä on se, että hääpari suutelee uudelleen - eli saamme rakastaa toisiamme ja elää tätä kaikkea yhdessä.

Hienoja ajatuksia kotisohvalta hetki ennen töihin siirtymistä.
Ihanaa päivää sinulle ja iloa jokaiseen henkäykseen!