Viimeinen neiti-tiistai

Niin se on aika taas hujahtanut ja blogi on saanut loistaa päivityksettömyyttä (keksinköhän taas ihan uuden sanan..). Elämä juoksee... ja rehellisesti ilmaistuna niin tunnun tekevän itsekin. Ainakin jos on omaan pään sisäiseen maailmaan uskominen! Hurjasti on tultu tehtyä ja hillityn hurjasti on vielä tekemättä.

Minustahan siis tulee vaimo neljän yön kuluttua! Miten tässä näin pääsi käymään? Häihin piti olla vielä monta kuukautta. Tai no jos ei kuukautta niin ainakin viikkoja. Mutta ei. Tässä sitä ollaan - häiden kynnyksellä.

Ihanaa ja ihmeellistä. Samalla myös stressaavaa ja tuhansia tunteita.

Päiväni kuluvat pikkunäpertelyjä näperrellessä ja niiden näpertelyjen valokuvaamisesta haaveillessa. Jotenkin aina kamera kuitenkin jää kaappiin ja mieleni rientää kohti seuraavaa tekemistä. Viime viikolla virallisten työaikatuntien aikana tein hääjuttuja ja illat temmelsimme tontilla. Tämä viikko ja edeltävä viikonloppu on  onneksi yhteistuumin rauhoitettu häille.

Olisi ihana kertoa vaikka mitä tulevasta ja suunnitelmistamme lauantaille, mutta ehkä pidän jännityksen yllä. Sen vaan totean, että juhlien aikataulutus onkin yllättävän hankalaa puuhaa. Ensin olin sitä mieltä, että meillä on aivan liian vähän ohjelmaa - stressi, paniikki! Nyt kun ohjelma alkaa konkreettisesti muotoutua, on mieleen hiipinyt ajatus: onkohan meillä liikaa ohjelmaa?! Liian monta eri juttua ja liian pitkäkestoisia itsessään. Ehkä täytyy vain mennä näiden suunnitelmien mukaan ja katsoa kuinka moni juhlijamme nukahtaa kesken kaiken. Tosin vaara siihen voi olla suuri, koska joukossa on aika monta pikkuruista juhlijaa.

Voih! En oikein malttaisi odottaa tulevaa!
En sitä, että me mennään naimisiin - sanomme toisillemme Tahdon.
En sitä, että saamme juhlia rakkaiden ihmisten seurassa.
En tulevaa elämää.
Enkä tuon ihanan talomme valmistumista.

Monta ihanaa odotettavaa.

Sen vielä kerron, kuinka uni löytää minut vain joka toinen yö.
Ensin tulee ilta, jolloin nukahtaminen on maailman helpoin ja luonnollisin asia. Painat pääsi tyynyyn, suljet silmät ja kappas, näet jo unia. Kuinka yksinkertaista.
Mutta kun seuraavana iltanan painat pääsi tyynyyn, valtaa mielesi arviolta 20 hääajatusta, jotka olisi sillä hetkellä joko tehtävä, kirjattava ylös tai kerrottava vieressä sikeästi nukkuvalle armaalle. Mitään näistä ei kuitenkaan sillä hetkellä voi/jaksa/kehtaa tehdä, joten pyörittelet niitä vain mielessäsi. Hoksaat, että ehkä jotkut muut kuin hääajatukset saisivat sinut rauhoittumaan ja nukahtamaan. Ajatukset siirtyvät tontille ja sisustamiseen.. Sinne huoneeseen sitä ja tuonne tuota... Mutta entäs se huone ja ne tavarat - stressi! Kierre on taas valmis.
Eräänä iltana näiden kahden ajatuskuvion katkaisemiseksi mieleeni juolahtivat kohta alkavat työt. Onneksi siinä vaiheessa, jo ennen kuin ajatukset olivat ehtineet sanaa "työ" pidemmälle, hoksasin lopettaa ja palata takaisin aiempiin ajatuksiin. Kohta jo nukahdinkin, mutta silti...
Voisin nukahtaa joka yö helposti. Olisi mukavampaa.

Tänään ei kuvia - tänään vain ajatuksia.