Miten sitä löytääkään itsensä tästä tilanteesta taas. Tuhat rautaa tulessa samaan aikaan ja meno ajatuksissa mitä villein. Saa hetkeksi kiinni ajatuksesta seuraavaan kirjoitettavaan lauseeseen, kun jo huomaa pohtivansa hääjuhlan servettejä tai vastaavasti kevään 2014 puutarhakysymyksiä. Ah, niin oleellisia ja tärkeitä juuri tässä hetkessä. Jollain tavoin se on kyllä taas hyvin kiehtovaa olla minä.
Haluaisin oppia elämään tätä hetkeä. Tehdä niitä asioita, jotka tässä hetkessä on tehtävänä. Ajatella niitä ajatuksia, jotka on nyt ajateltavia. Ei murehtia tulevasta ja ennen kaikkea jostain semmoisesta mihin ei vielä oma ajatus yllä. Ehkä opin kohta. Jos vaikka jo huomenna? Vai opettelisinko vaan kestämään tämän kaiken hulinan ja hälinän... Opettelisin olemaan ihan täysin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti