Elämän ihmeitä - Arjen harmautta - Onnenhetkiä - Kiukkupuuskia
Epävarmuutta ja onnea
...sitä kaikkea ja niin paljon muuta tuntuu olevan tuo omien haaveiden seuraaminen. Elämä on taas edennyt eteenpäin - tuoden mukanaan uutta, vanhaa ja arkea. Onnellista eloa edelleen, mutta monessa muodossa ajatuksia ja ajoituksia tuottavaa. Monesti olen toivonut hetkeä, jossa ennen kaikkea saisin aikaiseksi kirjoittaa ajatuksia tähän todellisuuteen, mutta jotenkin ne hetket ovat täyttyneet muusta ja uusi hetki on valloittanut elämän. Tänään vapaapäivän kunniaksi tässä istun ja yritän koota ajatukseni johonkin muotoon.
Meillä on suunniteltu taloa, häitä ja tutkimuksia. Kaikki ovat edenneet ja odotus on suuri. Enää muutama kuukausi ja me olemme omakotitalossa asuva aviopari.
Tutkimus on oma lukunsa, josta ehkä joskus enemmän.
Lähipäivinä olen miettinyt kysymystä "miksi tunnen niinkuin tunnen".
Tunne liittyy lähinnä onnellisuuteen, tyytyväisyyteen ja iloon. Jotenkin tuntuu, että kaiken keskellä unohdan itseni. Kiukuttelen sotkuista kotia, vähäisiä työtunteja, liiallista vapaa-aikaa, liiallista vatsapehmeyttä, vähäistä spontaaniutta... monia asioita, ja samalla unohdan tämän elämänhetken ainutlaatuisuuden. Saan elää kohti useita unelmiani. Saan maistella elämää ja ihmetellä rauhallisuutta. Silti tunnen kiukkua ja epätietoisuutta.
Voisiko tässä olla osa perfektionismiani sotkemassa kuvioita?
Luulen niin.
En voi tietää riittävästi, enkä suunnittella vielä kaikkea. En voi nähdä vielä mitään valmiina, vaan opettelen vaan luottamaan asioiden järjestymiseen ja elämän ihmeellisyyteen. Iäkkäämpänä se tuntuu olevan aina vaan hankalampaa, vaikka kuvittelin toisin. Onneksi aina välillä onni valtaa ja tekee mieli vaan levittää kätensä, nostaa katseensa ja ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti