Suunnitelma, suunnitelmampi, suunnitelmin

Ihan keksin uusia sanoja otsikkoon. Tai ainakin tuntuvat epätosilta...

Mutta meillä siis suunnitellaan.

Tuntuu, että tällä hetkellä elämä on täynnä erilaisia suunnitelmia ja suunnittelua. Oma pieni pää ja sydän tuntuu niin rajalliselta tämän kaiken keskellä. Ei tiedä mitä suunnitella missäkin välissä tai miten suunnitella mitäkin. Huh.

Arjessa on normaalia suunnittelua työelämässä höystettynä kahdella "ylimääräisellä" yksilöllä. Suunnittelua häistä. Suunnittelua jatko-opinnoista. Suunnittelua uudesta kodista. Monta asiaa ja niin monta suunnitelmaa - ja edessä oleva tie tuntuu mielen sopukoissa jokseenkin tältä - selkeältä ja esteettömältä:

Me sai(si)mme tontin, jota haimme. Toinen Huh.
Niin siis: Meillä on (sopimuksen allekirjoittamista vaille valmis) tontti! Paikka, jonne koti rakentaa.
Meillä on myös alustavasti allekirjoitettu sopimus tontille tulevasta talosta. Sopimus, joka vaatii enää varmistavan puhelinsoiton talon toimittajalle. Tuon puhelun jälkeen meillä olisi siis periaatteessa myös talo. Sitten pitäisi enää selvittää miljoona asiaa, suunnitella, odottaa ja lopulta muuttaa uuteen kotiin. Ihmeellistä.

Suuri unelma, niin minun kuin hänenkin, on toteutumassa ja jotenkin sitä huomaa lamaantuvansa tuon todellisuuden äärellä. Ei ymmärrä, että kaikki on oikeasti nyt ja tässä - kaikki on tapahtumassa.
Olo on... monimuotoinen. Olen onnellinen, kyllä. Ehdottomasti!
Samalla sitä vaan huomaa huolehtivansa kaikesta mahdollisesta mikä vaan voisi olla hankalaa tai epäselvää.

Mikä on hyvä aikataulu rakentamiselle?
Onko meillä tarpeeksi tietoa kaikesta?
Minkä väriset laminaatit haluamme?
Mikä olisi hyvä keittiön tasojen väri?
Käykö meidän nykyiset verhot vai täytyykö kaikki ostaa uusiksi? ...ja entäs verhotangot!
Minkälaiset verhotangot sinne käy?

Taas Huh.

Olennaisten kysymysten äärellä siis olemme.

Näiden kysymysten lisäksi mieltä vaivaa nuo mainitsemani työasiat. Työn hetket, joissa työtäni tarkkailee kaksi tulevaa kollegaani - vasta opettelemassa, ja minun pitäisi osata olla se ammattilainen, joka kertoo ratkaisut jokaiseen eteentulevaan helppoon ja vaikeaan tilanteeseen.

Työasioiden lisäksi on vielä ajatus jatko-opinnoista, joihin liittyisi suuri tutkimusnäkemys. Pelottavaa ja samalla jotenkin ihmeellisen inspiroivaa.

Sitten on vielä häät. Nuo ihanat, kauniit ja odotetut häät. Mutta onko järkevää rakentaa talo ja mennä naimisiin samana kesänä? Jää nähtäväksi. Ajatuksena ihana ja romanttinen, sekava ja arkinen - mitä lie todellisuudessa? Tahtoisin jo tietää.

Voisinkohan jotenkin löytää kaiken tämän keskellä taidon olla vaan ja ihmetellä mitä kaikkea ihanaa elämä onkaan tuonut. Kiitollinen olen - kaiken keskellä kiitollinen.