Täällä taas.
Monenlaisia ajatuksia ja kuvitelmia on mielessä lähiviikkoina vilistänyt, mutta kaiken kiireen ja elämän keskellä ei ole (mukamas) ehtinyt istahtaa koneen äärelle. Nyt kuitenkin tässä. Syystä osaksi siitä, että olen flunssassa ja kaiken muun tekeminen on tällä hetkellä jotenkin liian raskasta. Tämäkin tuntuu hieman jo väsyttävältä tämä tietokoneella istuminen, mutta ehkä muutama sana ja sitten unille.
Elämä on ollut kaunista ja kaipaavaista.
Projektit etenee, mutta silti jokaisen edessä usein tuntee olonsa niin hyvin pieneksi. Paljon asioita selvitettävänä ja hoidettavana, eikä kaikkea siltikään muista.
Muutenkin tuo pienuus on ollut läsnä lähipäivinä. Olo on tuntunut kaihoisalta ja itkuherkältäkin. Perfektionismi hiipii taas enemmälti pintaan ja se on välillä vaikeaa. Onneksi tuo armastus osaa aina kiskoa minut arkipäivään ymmärtämään, että ehkä olenkin hyvä juuri sellaisena kuin olen. Eikä asioita sitä paitsi voi tehdä paremmin kuin mitä osaa tai mihin sillä hetkellä voimavaroineen kykenee. Höh - elämä on kummallista.
Tunteiden kirjoa on vaikea kuvailla, mutta niiden kokeminen on suoranainen seikkailu.
Aika ihmeellistä olla minä.
Paljon sanoja, mutta ei suoranaista asiaa. Vain ajatuksia - hetkiä elämästä.
Ensi kerralla yritän olla käytännöllisempi ja kertoa asioita, joita olen tehnyt ja saanut aikaan.
Ompelua, neulontaa, leivontaa ja elämän ihmeitä.
Nyt villapeiton alle unia katselemaan.
...tai romanttista elokuvaa. Melkein sama asia, eikös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti