Kotiamme koristaa kattauksissa Arabian KoKo-astiasto, jonka uuteen jäseneen ihastuin ikihyviksi. Jäseneen, jonka vuoksi tämä ilta sai edellisen seuraksi toisenkin kirjoituksen.
Hän on Tonkka.
Kauppoihin tultuaan tonkka oli jollain tavoin tökerö ja isohko. Menettänyt mielestäni jotain muun astiaston siroudesta ja keveydestä. Hetken katseltuani hän kuitenkin valloitti sydämeni. Hänestä haaveilin, ja unelmoin yhteisistä teehetkistä, joissa tee ei lopu ensimmäisten ajatusta tultua päätökseen. Ei, hänen kanssaan teehetkissä ehtisi ajatella vaikka koko maailman. Ainakin melkein.
Nimipäiväni aamuna pöydältä löytyi kaksi hänen kaltaista, vieressään lappu tekstillä ja kukkasella. Tonkasta tuli vielä asteen kauniimpi ja rakkaampi.
Nyt tuo kaunokainen saa koristaa teehetkiämme, jotka usein alkavat kysymyksellä "muki vai tonkka?".
Kyllä, mukit olivat meillä ensin, mutta silti valintani on useimpina hetkinä tonkka. Tuo ihana, kaunis ja kallisarvoinen, tilava, lämmittävä ja mainio Tonkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti