Aivastuksia ja poskionteloita

Täällä he ovat taas!
Aina yhtä odotettuina *rumpujen pärinää*

Aivastukset!
Nuha!
Antibiootit!
...ja toivottavasti pikaisesti tulehduksen ohittavat poskiontelot.

Niisk. Niisk.
Tänään onneksi vapaapäivä. Hetki aikaa hengähtää ja levähtää ennen huomisen koitoksia. Hengähdykseen olin ajattelut kuuluvan hieman työjuttuja(kin). Vähän tulevan suunnittelua ja uusien haasteiden tuottamien jännitysten helpottamista asioihin perehtymisen muodossa. Vaan kuinka kävikään!

Meidän sohvamme näytti pitkälle iltapäivään tältä (totta puhuakseni, näyttää samalle edelleen - vain minä olen vaihtanut hetkeksi huonetta) :

Kuva määrittelee jopa pelottavan hyvin myös lähipäivien illat. Neulomisinnostus on valtaisa! Ennen edellisen työn päätöstä on mielessä jo monta seuraavaa projektia, joita haluaisin palavasti päästä neulomaan. - Jos edes mallitilkun tekisin tässä välissä... tai vähän ihastelisin lankoja. Olisikohan jo mahdollista täydentää lankavarastoa - ajatukset vilistävät päässäni.

Ehkä se on tämä syksy. Houkuttaa sohvan nurkkaan. Houkuttaa upottamaan sormensa ja ajatuksensa, kaiken olemuksensa, villalankojen ihmeelliseen maailmaan. Rehellisesti sanottuna en edes taida uskaltaa mennä lankakauppaan. En tiedä pystyisinkö hillitsemään itseäni ostamasta lankoja ainakin palmikkoneuletakkiin, huiviin, villasukkiin. Niin, ja piponkin voisin neuloa. Tai lapaset. Joululahjojenkin aika on kohta. Sitä paitsi! Olen käyttänyt paljon jo olemassaolleita lankojani, joista muutamia neuloontuneita tässä. Villasukat eläköityvälle kollegalle, ja tunika elämäni kalleimmalle taaperolle.

 

Sunnuntaina on edessä taas hääpalaveri - toinen laatuaan. 

Olisi aika syventyä vieraslistaan ja muihin konkreettisiin asioihin. Häihin on enää muutaman päivän yli 10 kuukautta. Ihmeellistä. Jollain tavalla asiat tuntuvat selkeiltä ajatuksissa ja toimintalinjat on (mukamas) tiedossa. Ehkä niitä on kuitenkin hieman syytä tarkennella ja paneutua asiaan aktiivisemmin. Ehtiihän tuon vielä. Nyt on kuitenkin syksy. Lehdet kahisee jalkojen alla ja kylmyys kipristelee poskissa. Lapasetkin ovat jo olleet käytössä. Niin, ja meidän auringonkukkamme kukkivat!