Kevään yllätyksiä

Jokohan voisi sanoa kevään saapuneen?
Ainakin sisimmässäni usein tuntuu siltä - kuten myös poskillanikin auringon niitä lämmittäessä.
Neulontainnostukseen se ei ole vielä tietään löytänyt... Tosin epäilen, että noinkohan löytääkään. Monta kesää olen villalankojen vilinässä viettänyt ja niin käynee tänäkin vuonna. Puuvillaiset tai muut sellaiset neuleet tuntuvat vierailta.

Minä kyllä pidän keväästä. Elämä tuntuu jotenkin täyteläisemmältä ja aurinko tekee ihmeitään - laittaa pohtimaan muutosta ja sen moninaisia mahdollisuuksia. Tänä vuonna tuo muutoksen pohtiminen on sisältynyt oman itseni tutkailuun sekä tähän ihanaan kotiimme. Omassa itsessäni muutosta kaipaa liikkuvaisuuden lisääminen - sekä ihan liikunnallisesti ajateltuna että sosiaalisen elämän osalta myöskin. Kotona taasen haaveilen verhojen vaihtamisesta ja järjestyksen muuttelemisesta. Jotain kevyttä ja hehkeää - sekä kotiin että minuun.

Tänään olen leiponut. Huomenna vietetään armaani syntymäpäivää ja uuni on valmistellut suklaista täytekakkupohjaa sekä valkosuklaisia pikkuleipiä (jotka löysivät uunissa hieman levinneen ja cookiemaisen muotonsa). Aamulla olisi vuorossa kinuskikuorrutteen valmistelu. Mukavaa.

Pidän leipomisen rauhoittavuudesta. Uunin tehdessä työtään istahdan useimmiten sohvalle kuuntelemaan musiikkia ja neulomaan muutaman silmukan. Näin tein tänäänkin. Istuin, kuuntelin ja pohdiskelin. Löysin ajatuksen, jossa näin itseni jollain tasolla surumielisyyteen ja huokailuun taipuvaisena. Pidän niistä hetkistä, joissa elämä kalvaa rintaa ja tuntuu jokaisessa solussa. Tuntemuksissa on ikävää ja kaipuuta, haaveita ja herkkyyttä. Näitä hetkiä olen jotenkin kaivannut elämääni. Hetkiä, joissa tuntea paljon ja syvältä. Hetkiä, joissa porautua omaan itseen ja nähdä elämää kokonaisena.

Ehkä olen unohtanut lähiaikoina pysähtyä. Vaikka usein löydänkin itseni paikallaan istuvana juoksevat ajatukset monissa maisemissaan - mitä huominen työpäivä sisältääkään, milloin ehdin aloittaa tutkimukseen uppotumisen, mitä voisinkaan tehdä tehdäkseni elämästäni liikkuvaisempaa... mitä - miten - miksi - milloin. Olen unohtanut istua ja kuunnella. Olla miettimättä liikaa, jotta voisin pohtia riittävästi. Tätä tahdon elämääni enemmän. Pohtimista ja elämän suuruuden syvyyttä.

Hengittää ihoa paljasta vasten

Nauraa silmät veessä

Päästää ulos kyyneleet

Hengittää

Olla kaltainen lasten

Päästää ulos kyyneleet

Juha Tapio - Hengittää