Tuo aina yhtä tervetullut ystävämme, syysflunssa, on saanut vierailla arjessani jo viikon ajan. Hetken oli olo jo hieman ilahduttavampi, jonka seurauksena ryntäilin salille ja uimaan. Myös syyspyöräily sai minut seurakseen. Oi, arjen riemuja! Mutta niin... Tästäkös flunssa ilahtui ja huomasi tilaisuutensa tulleen asettua vielä hetkeksi elämääni. Eilen pötköttelin kiltisti kotona syksyisten iltarientojen sijaan, ja tänäänkin väsymys tuhoaa olemassaolevaa energiaa. Pah!
Tahtoisin leipoa. Tahtoisin mennä ulkoilemaan. Tahtoisin ja tahtoisin. Tahtoisin myös neuloa, mutta ideat karkaavat päästäni ennen ymmärrystä niiden olemassaolosta. Tänään ei ole ehkä ihan minun päivä, vaikka elämä onkin ihan kaunis.
Erityisen kaunis elämä oli kuluneella viikolla hetkissä, joissa kotonamme tuoksui lämmin leivonnainen ja illat (tai ainakin pieni hetket niistä) vietettiin kynttilän valossa herkutellen, rakkaani ja minä. Niin, ja vielä... ensimmäinen "virallinen" hääpalaverimme on pidetty, mutta siitä joskus myöhemmin. Nyt suuntaan kulkuni sohvalle - ellen eksy ensin teeleipäleipomuksiin. Kauneutta iltaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti